sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Nicaragualaiset sanovat jo riittää

Nicaraguan tilanne on monimutkainen. Jotta ymmärtäisi mitä Nicaraguassa tapahtuu, on tiedettävä millaisia poliittiset ja yhteiskunnalliset suhteet olivat jo ennen huhtikuuta. Ketkä olivat silloin Ortegan tukijat ja ketkä eivät? Se, mitä on tiennyt Nicaraguan vaikkapa kaksi kuukautta sitten tapahtuneista asioista auttaa hahmottamaan tilannetta, mutta vain osittain. Moni asia on nyt muuttunut huhtikuun 19. päivästä tähän asti ja tulee muuttumaan.

Ortega voitti vaalit vuonna 2017 ja siitä lähtien hän on saanut hallita Nicaraguaa elinkeinoelämän tärkeimpien tekijöiden tuella. Yksityisyrittäjien järjestö (COSEP) on pysynyt hiljaa tai katsonut sivusta, kun Ortega on loukannut ihmisoikeuksia, sulkenut poliittisia puolueita ja laittanut itsenäisiä tiedotusvälineitä ja toimittajia seinää vasten. Talous pyöri, elinkeinoelämän herrojen bisnes menestyi ja Ortega itse ja hänen lapsensa rikastuivat. Suurin osa nicaragualaisista jatkoi köyhyydessä. Koska Nicaraguan talousluvut näyttivät kauniilta, moni oli hiljaa. Myös katolinen kirkko oli hiljaa.

Vuonna 2014 katolisen kirkon episkopaalinen konferenssi, jonka jäsenet ovat kaikki Nicaraguan piispoja, kertoivat kirjeessä presidentille kansalaisten tyytymättömyydestä vallitsevaan poliittiseen systeemiin joka oli erkaantunut demokratiasta. Ortega ei vastannut kyseiseen kirjeeseen. Piispat odottivat ja odottivat neljä vuotta.

Nicaragualaiset pysyivät 11 vuotta hiljaa. Kuviteltiin, että nuoret, opiskelijat, työntekijät ovat niin viehtyneet Internetiin, etteivät he enää ole kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Moni kuvitteli, että nuoret pelkäävät haastaa vahvan johtajansA ja piirinsä. Moni erehtyi.

Huhtikuun puolessavälissä alkoivat rauhalliset mielenilmaukset Ortegan eläke- ja sosiaaliturvaleikkauksia vastaan. 17.4.2018 Nicaraguan hallitus hyväksyi presidentin käsialalla leikkaukset eläkkeisiin. Keskiviikkona 18.4. ja torstaina 19.4.erityisesti Managuassa nuoret opiskelijat osoittivat mieltä. Heillä ei ollut muuta kädessä kuin mielenosoituskaverin käsi tai Nicaraguan lippu.

20.4. päivitetyssä blogipostauksessa kirjoitin, että olin katsonut videoita mielenosoituksista, joissa eläkeleikkauksia puolustavat ja vastustavat ryhmät kahinoivat keskenään. Videokuvissa näkyi, kuinka toiset heittelevät kiviä ja solvaavat sandinistisia nuoria ja kuinka sandinistit provosoituvat, solvaavat ja käyvät vastapuolen kimppuun. he kävivät siis toistensa kimppuun kepeillä, kivillä, nyrkeillä ja myös aseilla. 19.4. kuoli neljä ihmistä.

Seuraavina päivinä oli suurempia mielenosoituksia, mutta Nicaraguassa ei enää osoitettu mieltä Ortegan eläkeleikkauksia vastaan, jotka hän sitten perui yhtä mielivaltaisesti kuin hän oli hyväksynyt ne.

Mielenosoitukset eivät pysäyttäneet presidentin kovia otteita. Ortegan kannattajat ovat rekrytoineet rikollisia ja antaneet heille aseita. Nämä puolisotilaalliset joukot hyökkäävät kansalaisia vastaan päivittäin ja etupäässä öisin.

Piispat kutsuivat dialogin, johon hallitus lähetti omia keskisarjan edustajiaan joilla ei ollut mandaattia tehdä niitä päätöksiä, joita muut dialogin osallistujat vaativat. Vaatimukset olivat muun muassa oikeusvaltion periaatteen noudattaminen, presidentin ero ja ennenaikaiset vaalit. Dialogiin osallistujat kokoontuivat neljä kertaa. Yliopiston opiskelijat jatkoivat taistelua eri yliopistorakennuksien valtaamisella. Iltaisin heitä kohti hyökätään aseilla jatkuvasti.

Koska maanviljelijät huomasivat, ettei dialogista ollut tulossa mitään myönteistä, he päättivät painostaa Ortegaa rakentamalla tiesulkuja eri paikkoihin. Ortegan kannattajat kävivät sitten tiesuluissa olevien ihmisten kimppuun. Tiesulkuja syntyi lisää. Hallituksen edustajat keskittyivät dialogissa vaatimaan tiesulkujen poistamista. Katolisen kirkon piispojen vetämä dialogi ajautui umpikujaan. Sitten päätettiin, että dialogin kokoonpano olisi pienempi kuin aiemmin, jotta päästäisiin ratkaisuun. Samana päivänä kuin nämä kuusi keskustelijat kokoontuivat, Ortegan joukot ampuivat ihmisiä eri kaupungeissa.

Tuli äitienpäivä (30.5.)ja jättimäinen marssi, jonka lapsensa menettäneet äidit olivat kutsuneet. Managuan kaduilla oli tuhansia ihmisiä marssimassa. Kun marssi oli jo loppumetreillään, ja sen jälkeen kun Ortega oli puhunut omiensa tilaisuudessa ja vannonut, ettei hän lähde, niin puolisotilaalliset joukot ja poliisikin ampuivat äitejä ja nuoria. 11 ihmistä menetti henkensä. Sitä päivästä lähtien tilanne on kärjistynyt, ja presidentti menettänyt täysin nicaragualaisten luottamuksen. Moni siirsi rahansa ulkomaille tai laittoi yrityksensä kiinni. Vain sandinistipuoleen vankimmat kannattajat tai ne, jotka hyötyvät Ortegan vallasta, tukevat Ortegaa.

Ortega on tehnyt viime viikkojen aikana pesäeron katolisen kirkon piispoihin. Monet piispat ja papit ovat saaneet tappouhkauksia. Syynä on se, että koko konfliktin aikana papit ja piispat toimivat kansalaisten ja puolisotilaallisten joukkojen välittäjinä. Moni piispa, kuten Estelín Piispa Abelardo Mata ja Managua apupiispa Silvio José Báez ovat vaatineet avoimesti Ortegan eroa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Ortegalla ei ole enää katolisen kirkon tukea.

Presidenttiparin tärkein katolisen kirkon tukija oli Piispa Miguel Obando y Bravo. Obando y Bravo kuoli noin viikko sitten, eivätkä Ortega ja hänen vaimonsa osallistuneet ”ystävänsä” hautajaisiin.
Tänään sunnuntaina Ortega on kutsunut rukoukseen vallankumouksen aukiolle ja rukoilijana on protestanttisen lahkon pappi. Katolisen kirkon edustajia ei nähdä siellä. Ortegan kaverit vähenevät.
Pari päivää sitten piispat kävivät taas Ortegaa tapaamassa ja veivät hänelle kirjeen, jossa on suurpiirtein samoja vaatimuksia kuin ennenkin: väkivaltaisuuksien lopettaminen, vaalien järjestäminen jne. Ortegan vastauksen piispoille pitäisi tulla tänään.

Facebook-seinälläni olen joka päivä päivittänyt, kuinka otteet kovenevat entisestään. Kuinka poliisi ei enää peittele ampuvansa ihmisiä. Nicaraguan ihmisoikeusjärjestön edustajat ovat esittäneet todisteita siitä, kuinka poliiseja on erotettu ja osa on irtisanoutunut itse, koska he eivät halua käyttää väkivaltaa kansalaisia kohtaan. Iskujoukoista 200 poliisia on lähtenyt pois. Äidit ovat käyneet hakemassa omia lapsiaan sieltä. Kuulemma Ortegaa kannattavia nuoria (kouluttamattomia poliisityöhön) on käytetty iskuryhmissä. Poliiseja on erotettu jos he eivät ole suostuneet ampumaan, jne. Ihmisjärjestöjen raportit ovat surullisia. Ortega ei myönnä olevansa syyllinen eikä hän ole koskaan pyytänyt anteeksi uhrien omaisilta.

Tällä hetkellä koko Nicaraguassa on noin 60 tiesulkua. Se on aseettomien nicaragualaisten tapa puolustautua niin puolisotilaallisia joukkoja kuin poliiseja vastaan, joihin he eivät enää luota. Masaya on yksi kaupungeista jossa on kuollut eniten nuoria. Myös Chinandegassa, Leonissa, Jinotegassa, Estelíssä ja Granadassa on ollut kuolleita. Masaya on ollut jo pari päivää suljettu, koska masayalaiset ovat rakentaneet tiesulkuja ja he vannovat, että eivät tule antautumaan. He eivät enää tottele Ortegan hallinnon käskyjä.

Nyt on vaikea kuvitella, että tilanne korjaantuisi nopeasti. Tulossa on paitsi poliittinen ja taloudellinen mutta myös humanitaarinen kriisi. Nicaraguassa on nyt rauhanomainen kansannousu, jossa joka päivä Ortegan aseistetut joukut ampuvat eri mieltä olevia. Muu maailma katsoo muualle. Ortega sanoo, ettei hän lähde ja nicaragualaiset sanovat, että mies lähtee joko hyvällä tai pahalla. Jo riittää!
"Nicaraguan lapset ansaitsevat rauhaa."

Mielenosoitus Helsingissä tänään 10.6.2018 Helsingissä.

Ei kommentteja: