maanantai 28. toukokuuta 2018

Satavuotias siniristilippu

Suomen lippu täyttää tänään 100 vuotta.
Melkein kaikista tiedotusvälineistä löytyy kirjoituksia Suomen lipun historiasta, ja minäkin kirjoitin aiheesta blogiini espanjaksi.

Maailman lippujen joukossa pohjoismaiden ja myös Suomen lippu herättävät mielenkiintoa muotonsa takia. Kaikkien pohjoismaiden lipuissa on risti. Vanhin lipuista on Tanskan lippu. Ristin olemassaolo ei ole sattumaa, vaan kannanotto siihen mihin arvoihin yhteiskunta rakentuu: kristillisiin.

Tänä päivänä keskustellaan paljon islaminuskon leviämisestä ja Suomessa jopa ministerin arvovallan turvin on peloteltu tai varoiteltu Sharian lain tulemisesta Suomeenkin. Abdirahim Husu Hussein kirjoitti viikonloppuna aiheesta, mutta Hussein ei selittänyt omin sanoin, mitä Sharia itsessään on. Lukijalle, joka ei tiedä kyseisen lain sisällöstä, Husseinin blogikirjoitukset tuntuvat täysin vierailta. Shari-lakia näyttäytyy kuin mörkö. Toki tietoa shari-laista löytyy etsimällä, kuten Talouselämästä.

Satavuotiaan Suomen siniristilippu kertoo jo, mihin arvoihin suomalainen yhteiskunta rakentuu. Kauhajokelainen Tuomas Koivuniemi kirjoitti jo vuonna 2013 näin: ”Seuraavaksi voitaisiin kai sitten harkita sitä, että itsenäisen Suomen lipusta poistetaan risti-kuvio. Sehän on kansalaisten selkeän enemmistön tunnustaman uskonnon maailmanlaajuinen tunnusmerkki. On meistä kaikista kiinni haluammeko me muuttaa sitä arvopohjamme. ” Pitäisikö siis lipun rististä luopua? Minusta ei.

Näen Suomen lippua pohjoismaiden yhteisön kuuluvuuden merkkinä. Satavuotiaan sinivalkoisen lipun merkityksestä tietävät jopa pienet lapset, kun he koulujen kevätjuhlissa laulavat Jukka Kuoppamäen tunnetun laulun Sininen ja valkoinen. Sen lisäksi siniristilippu merkitsee jokaiselle suomalaiselle sellaista, mitä ei sanoin pysty kuvaamaan.

Ei kommentteja: