sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Rajattu suomalaisuus ja sananvapaus!

Joskus, ei aina, kun kirjoitan suomalaisen yhteiskunnan asioista Puheenvuoroon, saan sellaisia kommentteja, joissa minua kehotetaan kirjoittamaan Nicaraguasta tai Kuubasta, mutta ei Suomesta. Sananvapautta halutaan  rajoittaa! Taitaa olla myös niin, että Suomessa esiintyviä ongelmia vähätellään sillä ajatuksella, että muuallakin tilanne on huono.

Olen kirjoittanut Puheenvuoroon ainakin jo vuodesta 2008. Alkuvuosina minua kehotetiin pakkamaan laukkuni ja lähtemään pois Suomesta. Nyt ei enää kommentoida näin, eli on pientä edistystä tapahtunut verrattuna alkuvuosiin!
Silti yhä tänä päivänä ei se mitä kirjoitan vaan se kuka kirjoittaa nousee aina välillä Puheenvuoron blogissani esiin. Asiantuntemukseni Suomen asioista ja suomalaisuuteni tulee aina olemaan nolla muutamien ihmisten silmissä.  Syynä on se, että olen heidän kanssa eri mieltä maahanmuutosta, eri vähemmistöjen oikeuksista, jne. Parasta olisi siis, ettei kaltaiseni kansalainen käyttäisi sananvapauttaan.

Se, että en ole syntynyt Suomessa on parille henkilölle ylitsepääsemätön este asialliselle kommentoinnille. Se on syrjivä ajattelu. Toki, en ole ainut kirjoittaja, joka kohtaa noita asenteita. Esimerkiksi silloin kun Abdirahim Hussein kirjoittaa muuta kuin halutaan lukea, keskustelua käännetään Somaliaa päin. Myös vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar saa samankaltaista palautetta.

Ajatuksiani ja käsityksiäni ihmisoikeuksista eivät ole ostettavassa tai vaihdettavissa vain siksi, että saisisin mukavia kehuja. Suomalaisuudestani en neuvottele. Se on minulle sydämen ja sielun asia ja lkeillä kommenteilla ei sitä voida viedä pois. Rakastan tätä maata. Se miten ajattelen ihmisoikeuksista ja miten kunnioitan muita ihmisiä johtuu myös siitä mitä olen oppinut suomalaisuudesta.

Suomessani on mahtavia ihmisiä, jotka kannustavat ja tukevat. Pidän mielessäni aina niitä ystäviä, jotka blogissa tai muualla ovat seisoneet ystävinä rinnallani vaikka kuinka eri mieltä olisimme asioista.

Tänään yksi heistä kommentoi blogissani toiselle henkilölle näin: "Kun otsikko on ihmisen puolesta ei voi kuin ihmetellä muutaman kommentoijan tasoa. Jotain perkeleen inttämistä Nicaraguasta. Suomalaistunut nicaragualainen Ana kirjoittaa aivan vilpitöntä asiaa, miksi se pitää vääntää joidenkin maiden hallitusten nälvimiseksi? On totta että ihmiset muodostavat yhteisöjä ja sitä kautta valtiotkin syntyvät. Tuskin kuitenkaan yksittäinen henkilö on vastuussa syntymämaansa ihmisoikeuksista, jos on asunut Suomessa jo 25 vuotta."

Totta, olen syntynyt Nicaraguassa ja elänyt siellä 15 vuotta. Sitten muutin Kuubaan opiskelemaan ja asuin siellä 10 vuotta. Kuubasta tulin Suomeen ja olen nyt yhtäjaksoisesti asunut Suomessa 25 vuotta.  Olen iloinen siitä, että olen syntynyt Nicaraguassa. Minusta tuntuu siltä, että kotini nyt on Suomessa ja siksi kirjoitan Suomen enkä Nicaraguan asioista. Jos ja kun luen jostakin aiheesta, olisiko se aihe Nicaraguasta, Kuubasta tai muista maista, niin olen yhtä vapaa kuin muut suomalaiset kirjoittamaan siitä.

 Yhdenvertaisuus on yksi Suomen perusoikeuksista. "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä." Nautin sananvapaudesta, kuten kaikki Suomen kansalaiset.
Minäkin rakastan tätä maata.


Ei kommentteja: