lauantai 16. kesäkuuta 2018

Nicaraguassa on 170 kuollutta ja neuvotellut jatkuvat

Tämä on vastaus Yleisradion toimittaja Anna Sarasteelle, joka kysyi tänään päivitetyssä kirjoituksessa, että onko Nicaragua Latinalaisen Amerikan seuraava romahduksen partaalla oleva valtio.

Saraste ei ole ainut, joka on tehnyt yhtäläisyyksiä Nicaraguan ja Venezuelan kriisien välillä. Pitää kuitenkin muistaa, että maan orastavasta talouden noususta huolimatta Nicaragua on yhä Amerikan toiseksi köyhin maa heti Haitin jälkeen. Nicaraguan talous romahti 40 vuotta sitten Somozan diktatuurin kaatumisen jälkeen. Ortega ei ole pystynyt poistamaan köyhyyttä, vaikka hän teki kosmeettisia uudistuksia. Nyt talous on ilman muuta tuomittu heikkenemään entisestään.
Mielenosoitukset alkoivat huhtikuussa, kun Nicaraguan hallitus ilmoitti leikkauksista sosiaaliturvajärjestelmään ja eläkkeisiin, kuten Saraste toteaa. Ortegan hallitus perui leikkaussuunnitelmat mielenosoitusten alettua, mutta protestit jatkoivat Ortegan eron vaatimista. Ylen toimittaja ei kerro, että Ortegan eron vaatimukset johtuvat Ortegan harjoittamasta terrorisoinnista ja ihmisoikeusrikoksista.

Moni sanoo, että Ortegan hallinnon suhtautuminen mielenilmauksiin oli samanlaista kuin Venezuelassa. Jo huhtikuussa 2018, kun mielenilmaukset alkoivat Nicaraguassa, mietin mahdollisuutta, että Ortega olisi saanut Venezuelasta neuvoja siihen, kuinka reagoida voimalla mielenosoituksiin. Tulos on kuitenkin ollut toinen kuin Venezuelassa. Nicaragualaiset ovat yhdistäneet voimansa ja jatkavat taisteluaan. Ehkä juuri siksi, koska on huomattu mitä Venezuelassa on tapahtunut, nicaragualaiset eivät anna periksi.

Nicaraguan historia on erilainen. Moni nuori ajattelee, että kun kerran heidän isovanhempansa ja vanhempansa taistelivat ja onnistuivat kaatamaan Somozan diktatuurin, mikseivät hekään onnistuisi. Toinen erikoinen piirre Nicaraguan kansannousussa on se, että Ortegan hallinnon syytöksistä huolimatta taistelevilla ei ole poliittisia puolueita takanaan, ja se juuri on tämän kansanliikkeen vahvuus. Venezuelassa oppositiopuolueet ovat vahvasti mukana. Nicaragua ja Venezuela ovat aivan eri maata.

Nicaraguassa neuvottelupöydällä on vain yksi puolue, Ortegan FSLN. Yhteiskunnan muut edustajat eivät edusta puolueita vaan opiskelijoita, maanviljelijöitä, suurmaanomistajia, naisjärjestöjä, äitejä, jne.

Ylen uutisessa sanotaan, että katolisen kirkon johtamissa neuvotteluissa Nicaraguan hallitus ja kansalaisjärjestöt sopivat totuuskomission perustamisesta ja riippumattomien, kuten Amerikan valtioiden ja YK:n ihmisoikeusjärjestöjen tutkinnasta. Ortegan hallinnon edustajat suostuivat myös siihen, että YK:n ihmisoikeuskomissaari pääsee Nicaraguaan selvittämään tapahtumien kulkua.
Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, 30 suomalaista kansalaisjärjestöä luovutti ulkoministeriölle vetoomuksen, jossa vaadittiin että Suomen tulee osana Euroopan unionia ja kansainvälistä yhteisöä varmistaa, että YK:n ihmisoikeuskomissaari pääsee Nicaraguaan selvittämään tapahtumien kulkua ja ennaltaehkäisemään uusia ihmisoikeusrikkomuksia. Tämä vaatimus oli yksi Nicaraguan kansalaisjärjestöjenkin vaatimuksista.

Ilmeisesti presidentti ymmärsi vasta hyvin laajan yleislakon jälkeen, että hänen asemansa ei ole enää sama kuin kaksi kuukautta sitten.

Ylen toimittaja kirjoittaa, että ainakin 170 ihmistä on kuollut, ja satoja ihmisiä on loukkaantunut viimeisen kahden kuukauden väkivaltaisuuksissa. Valitettavasti loukkaantuneiden määrä on yli 2000. Väkivaltaisuudet ovat jatkuneet.

Tänään lauantaina neuvottelut jatkuvat ja keskittyvät maan demokraattiseen agendaan. Ilman muuta Ortegan myönnytys on suuri asia, mutta on vielä paljon tehtävissä oikeuden saamiseksi, ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi ja rauhan ja demokratian saavuttamiseksi ja toteuttamiseksi.

Ei kommentteja: