perjantai 23. helmikuuta 2018

Kylänpolitikointi ja se muu politikointi


SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholmin kolumni antoi aiheita pohdinnoille. Rönnholm kirjoittaa osuvasti: ” ...asiat voivat riidellä, mutta sanotaan kuten toivottaisiin itselle sanottavan. Etsitään aitoja ratkaisuja, yritetään ymmärtää vähemmän väärin. Ja kun ei syödä sanoja, ei syödä myöskään luottamusta.”

On asioita, joista joskus en voi olla muiden kanssa samaa mieltä ja silloin yksinäisenä mietin kannattiko lupautua vaaleissa ihmisten edustajaksi, jos en edusta esimerkiksi reuna-alueilla asuvien lohjalaisten etuja. Petänkö ihmisten luottamusta olemalla hiljaa? Kuka edustaa heitä kaupunkikeskeisessä päätöksenteossa? Varmasti myös muut kaupunkien ja kuntien haja-asustusalueilla asuvat luottamushenkilöt ovat pohtineet tätä samaa.

Ymmärrän, ettei vastakkainasettelu ole hyvä asia, mutta todellisuus puhuu sen puolesta, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikkansa mukaan. On jo eri kunnissa ja kaupungeissa nähtävissä, että palvelut karkaavat kylistä suuriin asutuskeskuksiin. Kaupunkien ja kuntien palvelujen keskittämistä ajavat päättäjät puhuvat kielteisesti haja-asutusalueiden etujen ajamisesta, ideologisista syistä tai/ja koska se on omien poliittisten intressien vastaista. Hekin haluavat palvella äänestäjäkuntansa, koska eivät halua ymmärrettävästi menettää äänestäjiensä luottamusta.  Kaupunkien keskustoissa ja suuremmissa taajamissa on paljon äänestäjiä. Näin haja-asustusalueiden edustajat ovat vähemmistössä ja paineet heitä kohtaan ovat kovia, jos ja kun he rohkenevat päätöksenteossa olla eri mieltä. Näin vaikka juhlapuheissa korostetaan lähidemokratian merkitystä ja, että halutaan kuunnella kaikkia kuntalaisia ja kaupunkilaisia. 

Käytännössä, jos luottamushenkilö puolustaa vaikkapa pienen kylän palvelun säilymistä, häntä syytetään kylänpolitikoinnista. Kylät merkitsevät paljon kylien asukkaille. Nämä paikat ovat osa ihmisten identiteetistä samalla tavalla kuin kaupungin keskusta on keskustassa asuville. Koska nyt kirjoitan tällä tavoin, harrastan kylänpolitikointia, ihan kuin kylissä asuvien asioilla ei olisi merkitystä laisinkaan.

Ero on siinä, että kun vaikkapa Nurmijärvellä ajetaan Klaukkalan uimahallia, se on kylänpolitikointia, mutta Rajamäen uimahallin laajentaminen ja ehostaminen ei ole! Kun Lohjan tai muun kaupungin keskustassa sijaitsevan palvelun paranemista ajetaan, mitä politikointia se silloin on? Kun muut luottamushenkilöt haluavat, että yksi tai kaksi luottamushenkilöä taipuisivat ryhmän tahtoon, eikö se juuri ole politikointia?

Kylänpolitikointi tai politikointi on ruma sana, mutta sitä käytetään väärin nimenomaan politikoinnin tarkoituksessa, selän takana puhumisessa, lehmäkauppojen sovittelussa. Avoimuus ja läpinäkyvyys on parasta mitä päätöksenteossa voi tehdä, mutta kuinka moni luottamushenkilö toimii avoimesti ja läpinäkyvästi?

En pysty syömään sanojani. Näin vaikka eri mieltä olevat sanoisivat, että se on sooloilu tai kylänpolitikointi.

Rönnholm sanoo kolumnin lopussa, että menestyksekäs muutos voi tapahtua vain luottamuksen ilmapiirissä. Toivon, että eri mieltä oleminen ei johtaisi kenenkään luottamuksen puutteeseen vaan päin vastoin meidän pitäisi antaa tilaa erilaisille mielipiteille ja myös niille mielipiteille joita emme haluaisi kuunnella. Me kaikki, haja-asutusalueillakin, olemme yhdenvertaisia kuntalaisia kaupunkilaisia.
Uudellamaalla.

Ei kommentteja: