Sain
syntymäpäivälahjaksi kirjoja. Osa on runokirjoja ja osa historiankirjoja.
Hienon lahjan joukossa on yksi kirja, joissa on sekä historiaa, että runoja.
Kirja kertoo
Pihlajiston perheen ja sen jälkeläisten elämästä ja runoista. Pihlajiston
torppa sijaitsi Pusulan Karisjärven Metsäkulmalla. Kirjassa kietoutuvat paitsi
Karisjärven, myös Karkkilan ja Pusulan historia osana koko Suomen värikästä,
hyvin kipeää, mutta kiehtovaa ja upeaa historiaa.
Pihlajistojen
perheeseen kuului kahdeksan lasta, kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Torpparin
elämä ei ollut helppoa, ja oikeudenmukaisuuden kaipuu heijastuu perheen eri
vaiheissa. Perheen veljeksistä vain vanhin koki luonnollisen kuoleman.
Pihlajistojen lapsista Wilhelmiina koki sodat sekä köyhän perheen elämän ilot
ja surut. Hienointa tarinassa oli se, että kaikesta koettelemuksista huolimatta
vahva nainen jaksoi ilmaista omia tunteita ihaniin runoihin.
Kirjan
toisessa osassa Antti Pihlajiston tyttären Ainon elämä tuo lukijan melkein
nykypäivään. Kuten tätinsä, myös Aino kirjoitti runoja ja piti päiväkirjaa
elämänsä loppuun asti. Niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, ei pitäisi tätä
paljastaa. Ainon tarinassa on kuitenkin yksi kohta, josta mielestäni voisimme
oppia paljon.
Kirjan
mukaan 1950-luvulla muutamat pariskunnat kyläilivät toistensa luona
keskustelemassa politiikasta. Tähän ”saunaparlamenttiin” kuului kokoomusta,
maalaisliittoa, kommunisteja ja sosialidemokraatteja kannattavia perheitä.
Nykyisin puolueilla on omat netti- ja facebooksivut. Näillä palstoilla keskustelu
ei kuitenkaan aina kulje kovin myönteisessä hengessä eri puolueiden
kannattajien. Olisi hienoa, että nykyisinkin voitaisiin enemmän keskustella
politiikasta kasvotusten ja sivistyneesti.
Kiitos
kirjan kirjoittajille, upeista lukuhetkistä! Jään odottamaan jatko-osaa,
vaikkapa Ainon muistelmat tai Venäjällä olevien sukulaisten tarinat.
Kirja
vangitsi minut, ehkä siksi, koska se kertoi ajasta, jota en ole elänyt Suomessa.
Perhetaustani vuoksi koin samaistuvani kirjassa kuvattujen, sotiin
osallistuvien nuorten ajatuksiin. En ole itsekään syntynyt hopealusikka suussa.
Kesäkaverina
minulla on ollut erittäin arvokasta palaa myös Suomen työväen historiasta. Se
Suomi, johon olen tutustunut ja jota olen oppinut rakastamaan ei olisi
ihastuksen arvoinen maa ilman oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Ne samat
ideaalit, joiden vuoksi moni antoi jopa henkensä. Tämä kirja on juhlavuotena
erinomainen lahja kaikille, jotka rakastavat tätä maata.
Rukki ja
mammuna on tänä vuonna ilmestynyt Raija Sjöblomin ja Tarja Vären teos. Sitä voi ostaa Lukutoukan kirjakaupasta Karkkilasta.
Teksti on ilmestynyt Karkkilainen lehden "Tämän kirjan luin osiossa" keskiviikkona 12.7.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti